Ydinvoima ja kasvihuoneilmiö

Olkiluoto 3.  Kuva: TVO / Hannu Huovila

Ydinvoima ei koske ainoastaan energiapolitiikkaa.  On yhtä paljon kysymys teknisistä, taloudellisista, poliittisista ja puolustuksellisista intresseista, sanovat ydinvoimaexpertit Storm & Smith kansainvälisissä raportissaan Ydinvoima – sen energiatase (päivitetty tammikuussa 08). Teknisesti ydinvoima on kaikkein monimutkaisin  järjestelmä, mikä on koskaan  kehitetty, ja valitettavasti se nostaa sen statuksen korkealle Kiinassa ym. maissa. Poikkeuksellista on myös ydinvoimalan pitkä elinkaari. Voimalan rakentamisesta sen purkamiseen voi kulua n.150 vuotta. Raportin energiatase vertaa energiatarpeita  energiantuotantoon. Myös uraaninlouhinta on mukana taseessa, mutteivät turvallisuuskysymykset eivätkä räjähdysriskit.

 Ns.  nettosähköntuotto (n. 37 % teho) antaa ylärajan ydinvoimalan turvallisesti tuottamalle sähköteholle.  Jos teho on korkeampi kasvavat turvallisuusriskit. Sitä paitsi ydinvoimassa tuotetaan enemmän hiilidioksidia kuin  fossiilista energiaa polttavassa voimalassa, kuten esimerkiksi hiilivoimalassa. Ydinvoiman  vanhetessa myös sen teho laskee.

Täytyy myös louhia uraania ydinvoimalan pitämiseksi käynnissä, mikä antaa suuremman hiilikuormituksen kuin koko se hiilimäärä, jonka vastaavanlainen hiilivoimala voi antaa.

Erittäin suuri ja pitkäaikainen energiavelka sekä ydinvoiman turvallisuusriskit tulevat vakavasti viivästyttämään välttämätöntä siirtymistä aidosti  uusiutuvan energian käyttöön.   Tähän  viivästykseen  ei ole varaa, painottavat asiantuntijat.  Satsaus ydinvoimaan sitoo  kohtuuttoman paljon yhteiskunnan resursseja  ja muiden ongelmien, kuten sähköntarpeen kasvu sekä  laatuvaatimusten tiukkeneminen sekä aineellisten että inhimillisiä resurssien  suhteen, ratkaisut vaikeutuvat.

Se että ydinvoimateollisuus ohittaa liian helposti ratkaisemattomat  ongelmat osoittaa kevytmielistä suhtautumista turvallisuuskysymyksiin (tyyliin meidän jälkeemme vedenpaisumus).  Valtavan radioaktiivisuuden tuotanto on tällainen  ongelma.

Ydinreaktori tuottaa erittäin suuren määrän radioaktiivista jätettä, ja tämän tuottamaa riskiä yhteiskunnalle on vaikea arvioida. Myös voimalan sulkemisen jälkeen tarvittava riskitön ”jälkien siivous” vaatii myös paljon  materiaalisia resursseja, energiaa ja vaivaa.

Keskustelussa uraanin louhinnasta esiintyy myös paljon virheellisiä perusolettamuksia. Teollisuus antaa virheellisesti ymmärtää, että jokaikinen  uraaniatomi on louhittavissa, mutta siihen tarvittava energia ei tule esille keskusteluissa. Teollisuus otaksuttaa myös että jokaikinen uraaniatomi  voidaan hyödyntää. Molemmat oletukset ovat vääriä. Sen todistavat yksinkertaiset fysikaaliset lait. Usein myös sähkönkulutus ja energiankulutus sotketaan toisiinsa.

Energian määrä tiedetään, mutta sen rahallista arvoa on vaikea arvioida edes lyhyessä aika-skaalassa.  Eikä energianvelkaa voida lyhentää samaan tapaan  kuin muita velkoja. Ydinvoiman teknologian monimutkaisuus  tekee vaikeaksi arvioida eri aspektien merkityksestä siviiliydinvoimassa.  Tarvittavaa tietoa on myös vaikea saada koska  ydinvoiman tuotantoon  liittyvillä instituutioilla on omat intressinsä  eivätkä ne ole itsenäisiä, puolueettomia, eivätkä tiukan tieteellisiä. Esim. WNA (World Nucear Association), NEI (Nuclear Energy Institute), UIC (Uranium Information Centre) ja IAEA (International Atomic Energy Agency) ovat tällaisia.

Vuonna 2003 liitettiin tekstiin lisäys, jossa teollisuuden ja WNA:n  esittämä kritiikki koskien ryhmän johtopäätöksiä käsitellään. Jokainen  kritiikissä esitetty argumentti on torjuttu faktojen ja laskelmien avulla, jotka perustuvat teollisuuden omiin tietoihin. Tässä yhteydessä on ikävää huomata että osa teollisuuden kritiikistä  perustui tarkoitukselliseen väärintulkintaan teksteistämme.

Osoittautui että heikot louhinnat vaativatkin ennen pitkää enemmän energiaa kuin se energiamäärä mitä saadaan kun uraani poltetaan reaktorissa. Jos kaikki uraani oletetaan  louhittavan ns. rikkaista kaivoksista, suhde CO2(ydin)/CO2(kaasu)  on pienempi kuin yksi ja luo illuusion että ydinvoima voisi olla maapallon kasvihuoneilmiön ratkaisu.  Kaivokset kuitenkin  ehtyvät pian, joten  suhdeluku kasvaa, kunnes se  lähestyy  ykköstä. Tämä tarkoittaa että ydinvoima tuottaa enemmän hiilidioksidia kuin maakaasu. Tällöin (2020?) ydinvoima häviää vertailussa fossiilisen polttoaineen kanssa.

Tässä raportissa on lukuisia kommentteja ja kriittisiä kysymyksiä liitetty mukaan riippumattomilta tahoilta, konsulteilta, suuryhtiöiden tutkijoilta, tieteellisistä instituutioista ja yliopistoista. Tässä lyhyt lista: 

Australia: University of Sydney, University of New South Wales, Monash University.

Belgium: NPX Research Leuven, IMEC Leuven.

Germany: Universität Regensburg, Öko Institut Darmstadt.

Netherlands: University of Utrecht, Technical University Eindhoven, ECN Petten.

Switzerland: CERN Geneva, ETH Zürich.

United Kingdom: Imperial College London, University of Edinburgh, Oxford Research Group London.

United States of America: Brookhaven National Laboratory, Columbia University New York, Princeton University.

Pitkällä ajanjaksolla ydinvoima ei tule ratkaisemaan energiaongelmiamme.  Pysäyttäkäämme Olkiluoto 3 kun vielä voimme.

Ulla Mattfolk

Fil. maist. Biologi.