Työ- ja elinkeinoministeriö

Valtioneuvosto

Diaarinumero:  820/815/2008

Kannanotto koskien Posiva Oy:n loppusijoituslaitoksen laajentamisenYVA-selostusta

Maailmassa on tuotettu korkea-aktiivista ydinjätettä jo yli 50 vuoden ajan, mutta missään päin maailmaa ei ole vielä näille ydinjätteille otettu käyttöön loppusijoitustilaa.

Saksan Ympäristöasioiden asiantuntijaneuvosto (Sachverständigenrat für Umweltfragen) totesi vuonna 2000, ettei tähän asti ole keksitty minkäänlaista luonnontieteellisesti kiistatonta ratkaisua korkea-aktiivisen jätteen turvalliselle loppusijoitukselle. Neuvosto pitää tuhansia vuosia kattavan takuun antamista turvallisuudelle “lähes pois suljettuna”.

Moni taho myöntää avoimesti, ettei voida mennä takuuseen siitä, että Suomen ja Ruotsin yhteisesti kehittämän KBS-menetelmän mukaiset loppusijoituskapselit tulevat aiheuttamaan radioaktiivisia päästöjä vuosituhansien aikana. Kuitenkin on täysin mahdotonta tiedottaa jätteiden vaarallisuudesta tuleville sukupolville kymmeniä ja jopa satoja tuhansia vuosia eteenpäin. Harva meistä pystyy edes tulkitsemaan mitä noin tuhat vuotta sitten kirjoitetuissa viikinkiajan riimukivissä lukee.

Sten Widman, Uppsalan yliopiston valtiotieteen dosentti totesi Svenska Dagbladetissa (07.01.09)

“Termi loppusijoitus on olemassa vain jotta luodaan illuusio siitä, että on ratkaistu ongelma, joka itse asiassa on haudattu katastrofi, ja odottaa vain sen tapahtumista.”

Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on minimoitava vuosituhansia säteilevän korkea-aktiivisen jätteen aiheuttamia riskejä. On moraalisesti ja eettisesti tuomittavaa siirtää tuleville sukupolville taloudellista ja teknistä vastuuta energiamuodosta, joka ei ole tuottanut heille mitään hyötyä ja jonka käytöstä he eivät ole olleet päättämässä. Jotta tappavaa korkea-aktiivista ydinjätetaakkaa ei kasvatettaisi vielä raskaammaksi tuleville sukupolville on atomivoiman tuotanto ja korkea-aktiivisten jätteiden tuottaminen lopetettava kokonaan.

                                       Naiset Atomivoimaa Vastaan –liike vaatii,

että Suomessa on käytävä laajaa ja avointa kansalaiskeskustelua korkea-aktiivisen jätteen kaikista loppusijoitusvaihtoehdoista sekä myös siitä, että jätteitä ei loppusijoiteta lainkaan vaan varastoidaan vartioituina maan päälle. Asiaa on käsiteltävä yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ja myös tulevien sukupolvien edut huomioon ottaen.

Ruotsin mallin mukaan kansalaisjärjestöille on  myönnettävä rahaa valtion tai ydinjäterahaston budjetista tiedottamiseen ja keskustelun ylläpitämiseen korkea-aktiivisen jätteen kaikista ongelmista. Posivan on esitettävä kattava suunnitelma perustuen viimeisimpiin tutkimustietoihin miten käytetty MOX-eli plutonium-uraani-seospolttoaine sekä käytetty reaktoripolttoaine, joka on syntynyt korkeamman poistopalaman tuloksena soveltuu KBS-menetelmään.

Suomen korkea-aktiivisten jätteiden loppusijoitushanke Olkiluodossa on jäädytettävä kunnes kaikki muut vaihtoehdot on selvitetty  ja Posiva on suorittanut yllä vaaditut lisäselvitykset.

USA:n tiedeakatemian mukaan käytetty reaktoripolttoaine on pidettävä eristettynä ihmisistä ja ympäristöstä jopa miljoona vuotta

Atomivoimaloiden käytetty reaktoripolttoaine on ympäristön ja terveyden kannalta vaarallisinta ihmisen toiminnan aiheuttamaa ainetta. Missään päin maailmaa ei vielä ole keksitty ratkaisua käytetyn polttoaineen ongelmaan. USA:n tiedeakatemian mukaan käytetty reaktoripolttoaine on pidettävä eristettynä ihmisistä ja ympäristöstä 300.000 – 1.000.000 vuotta. Ruotsissa ja Suomessa loppusijoitushankkeet perustuvat samaan KBS-3 -malliin, joka kuitenkin lähtee siitä, että loppusijoituksen tulee toimia turvallisesti ainakin 100.000 vuotta, mikä on huomattavasti lyhyempi aika kuin yllä mainitun USA:n tiedeakatemian suosittelema.

Suomessa paikaksi on valittu Olkiluodon saari, josta on hiljattain saatu näyttöä, että sitä ympäröivillä alueilla tapahtui voimakas maanjäristys noin 9.900 vuotta sitten. Oulun yliopiston seismologin Elena Kozovskayan mukaan Perämeren alueen seismisyydestä ei ole riittävästi tutkimustietoa atomivoimalan rakentamispäätöstä varten (Kaleva 21.7.2007, Maanjäristykset mahdollisia Perämerellä).

Naiset Atomivoimaa Vastaan –liike katsoo, että viimeisintä tutkimustietoa tarvitaan alueen seismisyydestä myös loppusijoitusluolan kohdalla. Posivan on esitettävä riippumattomien asiantuntijoiden tutkittavaksi tutkimusaineisto, jossa arvioidaan, miten KBS-3 menetelmän mukaan sijoitettu korkea-aktiivinen jäte käyttäytyy voimakkaan maanjäristyksen sattuessa.

Nykyinen Suomen alue vapautui jääkauden jäästä noin 9.000 vuotta sitten. KBS-3 loppusijoitusmenetelmää on kehitetty viimeisten 30 vuoden ajan antamatta kuitenkaan vastausta siihen, miten se kestäisi uuden jääkauden. Jääkauden aikana esiintyvä jääkerros saattaa olla jopa kolme kilometriä paksu. Jään paino painaa kallioperää alas ja lisää kapseleihin kohdistuvaa rasitusta. Mannerjään vetäytyessä sulava vesi, jolla on korkea happipitoisuussaattaa tunkeutua loppusijoitustunneleihin vahingoittaen kuparikapseleita korroosiolla. Tulee tapahtumaan monta suurta maanjäristystä, kun maa jääkauden aikana painautuu alas ja nousee jälleen. Tämä saattaa vahingoittaa kalliota ja kuparikapseleita. Lisäksi pohjavesi, jolla on korkea suolapitoisuus, saattaa joko jääkauden tai jonkin muun häiriön johdosta tunkeutua loppusijoitustunneleihin vahingoittaen kuparikapseleita suojavaa bentoniitti savea.

Posivan on näistäkin asioista esitettävä riippumattomien asiantuntijoiden tutkittavaksi tutkimusaineistoa, jossa arvioidaan, miten KBS-3 menetelmä kestää uuden jääkauden.

Posivan tutkimusaineistossa ei ole perusteellisesti selvitetty miten käytetty MOX-eli plutonium-uraani-seospolttoaine sekä käytetty reaktoripolttoaine, joka on syntynyt korkeamman poistopalaman tuloksena soveltuu KBS-menetelmään. Reaktorissa käytetty poistopalama ja MOX-seospolttoaineen käyttö vaikuttaa ratkaisevasti loppusijoituksen vaativuuteen ja sen tuottamiin lähes ikuisuutta kattaviin riskeihin.

Tähän liittyen IAEA totesi syyskuussa 2007 (Selection of Away-From-Reactor Facilities for Spent Fuel Storage, A Guidebook): ”Polttoaineen korkeampi poistopalama vaikuttaa ratkaisevasti varastointiin ja varastointijärjestelmien toteuttamiseen johtuen korkeammasta kuumuudesta, joka nousee suhteessa palaamisasteeseen. Tämä edellyttää mm. varastointijärjestelmältä tehokkaampaa jäähdyttämistä.”    

Ottaen huomioon, että ei ole mitään takeita siitä ettei muiden EU-maiden korkea-aktiivisia jätteitä tulla sijoittamaan Olkiluotoon Posivan on esitettävä viimeisintä tutkimustietoa näistä asioista.

Euroopassa noin 40 reaktorissa (Belgia, Saksa, Ranska, Sveitsi) voidaan käyttää MOX-polttoainetta ja Olkiluodossa rakennettava EPR-reaktori on suunniteltu käyttämään MOX-polttoainetta. 

Ruotsissa käydään vilkasta keskustelua KBS-3 menetelmästä

Ruotsissa on viime aikoina käyty ja käydään hyvin vilkasta keskustelua KBS-3 menetelmästä.

Syksyllä 2007 kolmen Tukholman teknillisen korkeakoulun (Kungliga Tekniska Högskolan) tutkijan, Gunnar Hultquistin, Gunnar Wikmarkin ja Peter Szakálosin julkaisemien tutkimustulosten mukaan reaktorin käytetyn polttoaineen loppusäilytys kuparikapseleissa ei ole turvallista. Toisin kun tähän asti on luultu, korroosio iskee kupariin myös hapettomassa vedessä. Tämä merkitsee sitä, että kapselit kestävät pahimmassa tapauksessa vain tuhat, eikä sataatuhatta vuotta.

Maaliskuun lopulla 2008 valmistui Ruotsin säteilyviranomaisten (SKI = Statens Kärnkraftsinspektion  ja SSI = Statens strålskyddsinstitut) yhteinen KBS-menetelmän turvallisuusselostuken arviointi. Viranomaisten mukaan selostuksessa on vakavia puutteita. Mitä tapahtuisi jos esimerkiksi aikaisessa vaiheessa sattuu vuoto? KBS-menetelmän ja syvien porausreikien välinen vertailu puuttuu, jne. SSI:n mukaan selostus ei edes täytä muutamassa tapauksessa lain asettamia vaatimuksia.

Yllä oleva kritiikki on otettava vakavasti, sillä maaliskuussa 2008 Karl-Inge Åhäll, Karlstadin yliopiston kallioperägeologian professori, totesi (Stockholms Fria Tidning), että jos tapahtuu vuoto KBS-varastossa 500 metrin syvyydessä radioaktiiviset aineet voivat suhteellisen nopeasti nousta lähelle maanpintaa liikkuvan pohjaveden kautta.

Eräiden asiantuntijoiden mukaan tilojen sijoittaminen sisämaahan olisi pohjavesivirtojen kannalta turvallisempi vaihtoehto kuin rannikkovaihtoehto, jossa pohjavesivirrat kulkevat kohti Itämerta.

Toiset asiantuntijat, kuten muun muassa yllä mainittu Karl-Inge Åhäll, ovat peräänkuuluttaneet tutkimusta 3 – 5 kilometrin syvistä porausreijstä vaihtoehtoisena loppusijoitusvaihtoehtona. Myös Leif Bjelm, Lundin yliopiston teknisen geologian professori, on sitä mieltä, että SKB ei ole ottanut huomioon viime vuosien poraustekniikan edistystä. Tänä päivänä ei ole vaikeata porata sellaisia syviä reikiä, jotka soveltuisivat reaktorin käytetyn polttoaineen sijoittamiseksi.

Toinen menetelmä on kallioperän kuivavarastointi (DRD), jossa jäte on suojattuna mutta edelleen saavutettavissa hätätilanteessa, tulevaisuuden uusia teknologioita varten, jne. 

Näistä asoista ei ole käyty minkäänlaista keskustelua Suomessa.

Ruotsissa sen sijaan säteilysuojainstituutin (Statens strålskyddsinstitut) ja atomivoimaviranomaisen (Statens Kärnkraftsinspektion) asettama tarkasteluryhmä, joka on käynyt läpi Ruotsin loppusijoituksesta vastaavan SKB:n (Svensk kärnbränslehantering) alustavan turvallisuusarvioinnin, tuli jo vuoden 2006 lopussa tulokseen, että nyt tarvitaan aikaa ja pohdintaa, ennen kuin päätöksiä tehdään menetelmästä ja loppusijoituspaikasta. Ryhmän esittämän raportin mukaan ”viranomaisten mielestä suhteellisen tiukka aikataulu muodostaa tärkeimmän syyn sille, että SKB:n hakemuksen (loppusijoituspaikka) perustana olevat asiakirjat saattavat olla riittämättömät”.    

Ryhmä kritisoi myös sitä, että SKB ei ole käsitellyt kaikkia niitä kysymyksiä, joita yritys itse aikoinaan suunnitteli käsittelevänsä ja että SKB on muuttanut omia aikaisempia vaatimuksia ja toivomuksia loppusijoituspaikkatutkimusten aikana.

Koska SKB ja Posiva ovat tehneet hyvin läheistä yhteistyötä loppusijoituksesta tämä pätee todennäköisesti myös Posivan suhteen, jonka toiminnasta Suomen kansalaisilla on hyvin niukasti tietoa.

Kansalaiset ja kunnat Ruotsissa on kytketty vahvasti loppusijoitusprosessiin siitä huolimatta ettei Ruotsi ole vielä edes päättänyt mille paikkakunnalle loppusijoitusluola tullaan rakentamaan. Tilanne on aivan päinvastainen Suomessa, missä suurin osa kansalaisista ei edes tiedä, että loppusijoitusluolaa ollaan rakentamassa Olkiluotoon.

Kalmarin läänin alueliitto (Regionförbundet i Kalmar län) satsaa vuoden 2008 aikana 2 miljoonaa kruunua kansalaisten ja kuntien tietotason nostamiseen siitä miten mahdollinen loppusijoitus läänissä vaikuttaisi alueen eri toimintoihin. Kampanja on Svensk kärnkraftsinspektionin (SKI), siis valtion viranomaisen kustantama.

Alueliitto tulee tekemään alueellisia analyysejä ja informaatioiskuja liittyen seitsemään teemaan:

-          alueellinen infrastruktuuri; analyysi siitä miten loppusijoitusvarasto/luola ja kapselointilaitos vaikuttaisi työmarkkinoihin ja liikenteeseen läänissä

-          alueelliset ympäristötavoitteet; miten odotettavissa oleva liikenteen kasvaminen vaikuttaisi alueellisiin ympäristötavoitteisiin

-          alueellinen matkailu; miten mahdollinen loppusijoitusluola vaikuttaisi läänin matkailuun

-          alueellinen profilointi ja yhteiskunnallinen vuoropuhelu; seminaari siitä miten loppusijoitusluola vaikuttaisi Kalmarin läänin imagoon

-          kansanterveys; seminaari siitä miten mahdollinen loppusijoitusluola vaikuttaisi kansanterveyteen.

Alueliitto katsoo, että jos loppusijoitusluola sijoitetaan Kalmarin lääniin kyse tulee olemaan Ruotsin historian suurimmasta teollisesta sijoituksesta, joka vaikuttaa monella tavalla läänin kehitykseen.

Kyse on kuitenkin siitä, miten se vaikuttaa, korostaa alueliitto.

Ruotsissa kansalaisjärjestöille myönnetään rahaa ydinjätehuoltorahastosta tiedottamiseen ja keskustelun ylläpitämiseen loppusijoitusratkaisusta, mikä on huomattavasti lisännyt kansalaisten tietotasoa asiasta. Rahallinen tuki mahdollistaa kansalaisjärjestöille toimistojen ylläpitämisen, eri asiantuntijoiden kuulemisen, seminaarien ja konferenssien järjestämisen sekä infomaatiomateriaalin julkistamisen ja jakelun.

Kansalaisjärjestöt ovat myös jo muutaman vuoden ajan olleet kytkettynä neuvotteluprosessiin, jonka puitteissa muutama kerta vuodessa pidetään yhteiskokouksia. Näihin tilaisuuksiin osallistuvat valtion viranomaisten (SKI, SSI), kyseessä olevien läänien ja kuntien edustajien sekä SKB:n edustajien lisäksi myös ne kansalaisjärjestöt, jotka ovat saaneet rahallista tukea tiedottamiseen. Heillä on sekä puhe- että lausuntomahdollisuus ja –oikeus.

Naiset Atomivoimaa Vastaan vaatii, että Suomessakin valtio tai atomienergiayhtiöt demokratian nimissä pikaisesti suuntaa varoja kansalaisjärjestöille tällaiseen toimintaan.

Ruotsin säteilyturvaviranomainen SSI (Statens strålskyddsinstitut) pysäytti toukokuussa 2007 matala- ja keski-aktiivisen jätteen varastoinnin Forsmarkin loppusijoituspaikassa, jonka piti olla turvallinen 500 vuotta. SKB, joka vastaa jätteistä, ei noudata SSI:n säteilyturvavaatimuksia (Statens strålskyddsinstitut, pressmeddelande 30 maj 2007, SSI stoppar deponering av kärnavfall). SSI:n tiedotteessa kerottiin että instituutti asettaa kovia vaatimuksia jätteiden loppusijoitukselle. Sen on tapahduttava niin, että se on turvallista ihmiselle ja ympäristölle sekä tänään että tuhansia vuosia eteenpäin.

Ongelmat matala- ja keskiaktiivisten jätteiden kohdalla eivät ennusta hyvää korkea-aktiivisten jätteiden varastoinnille.

Lopuksi muistutus siitä, miten Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson arvioi KBS-3 menetelmää Ruotsin sosiaalidemokraattien puoluekokouksessa marraskuun 2005 alussa:

”Itse muutuin vakuuttuneeksi atomivoiman vastustajaksi, kun aloin tutustua jätekysymyksiin. Jos on vieraillut Oskarshamnin laboratoriossa ja nähnyt miten loppusijoitus tullaan hoitamaan, niin tuntee vaistomaisesti, että tämä (menetelmä) ei ole moderni.”

                                   Naiset Atomivoimaa Vastaan –liike vaatii, että

Suomen hallituksen onvälittömästi ryhdyttävä selvittämään perusteellisesti kaikissa EU-elimissä, voiko Suomi kieltää ulkomailla syntyneen radioaktiivisen jätteen varastoimisen tai loppusijoittamisen Suomen maaperällä. Suomen korkea-aktiivisten jätteiden loppusijoitushanke Olkiluodossa on jäädytettävä kunnes tämä asia on loppuun asti selvitetty ja tulos on saatettu laajasti kansalaisten tietoon.

Voiko Suomi kieltää ulkomailla syntyneen radioaktiivisen jätteen varastoimisen tai loppusijoittamisen Suomen maaperään?

Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat yhteisesti kehittäneet KBS-menetelmän, näyttää siltä, että Suomi on  ensimmäisenä maailmassa ottamassa loppusijoitusluolansa käyttöön.

Upsala Nya Tidning –lehdessä kerrottiin 12.3.2007, että ”Suomi lähestyy loppusijoitusta ennätysajassa”,  kun taas Ruotsissa keskustellaan vielä paikan valinnasta.

Valtiollisen ympäristöviranomaisen lehdessä (Naturvårdsverket, Miljöaktuellt april 2007) kerrotaan Ruotsin ympäristöoikeuden (Miljööverdomstol) ympäristöneuvoksen Sven Bengtssonin lausuneen, että on mahdollista, että loppusijoituspaikan rakentamisen aloitus siirtyy vuoteen 2022. Suomessa Olkiluodon loppusijoitusluola on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2020. Lehdessä kerrotaan, että kun SKB:n hakemus jätetään vuonna 2009 ympäristöoikeudelle tutkittavaksi, se tulee olemaan Ruotsin kaikkien aikojen suurin ympäristöoikeuskäsittely.

Sekä atomienergiajärjestö IAEA:ssa (Multilateral Approaches to the Nuclear Fuel Cycle) että EU:n tasolla on mainittu muutamien yhteisten loppusijoituspaikkojen olevan ratkaisu kaikkien maiden jäteongelmiin.

Jo helmikuussa 2005 EU:n energiakomissaari Andris Piebalgs painotti eräässä seminaarissa Brysselissä, että EU:n on ratkaistava korkea-aktiivisen jätteen ongelma. Hän vaati yhteisiä hankkeita (joint undertakings) geologisiksi ratkaisuiksi ja korosti, että hän ei puhu nyt uudesta teknologisesta tutkimuksesta vaan tutkimuksesta, joka nimenomaan koskee paikan sopivuutta, paikan, joka voisi toimia ”isäntänä” (englanniksi host) loppusijoitukselle.

Saksalaisessa Capital-talouslehdessä esitettiin 4.10.2006 Olkiluoto sopivana paikkana EU-alueen käytetylle reaktoripolttoaineelle sopivaa maksua vastaan. Kehuttiin atomivoimamyönteistä ilmapiiriä, vähäistä asukasmäärää Olkiluodon alueella ja muistutettiin alueen heikosta taloudellisesta tilanteesta.

Saksalaisen energiajätin E.ON:in vuosikokousessa Essenissä 3.5.2007yhtiön pääjohtaja Wulf Bernotat totesi yleisön edessä, että jos E.ON tuottaa käytettyä reaktoripolttoainetta Suomessa, se jää Suomeen loppusijoitettavaksi. Kysymykseen onko E.ON:illa suunnitelmia tuoda muuta kuin Suomessa tuotettua korkea-aktiivista jätettä Suomeen, hän vastasi, että se on poliittinen päätös, joka tehdään Suomessa.

Syyskussa 2007 Euroopan neuvosto (Council of Europe, Parliamentary Assembly) esitti komitearaportin “Radioactive waste and protection of the environment” (Doc. 11377, 17 September 2007), jonka sivulla 7 todetaan, että Tokion vuoden 2005 kansainvälinen konferenssi, koskien radioaktiivisten jätteiden turvallista sijoittamista totesi, että monella maalla on verrattain vähän radioaktiivista jätettä ja tulisi suhteettoman kalliiksi jos jokainen rakentaisi oman geologisen loppusijoitustilan. Tästä syystä on alueellisella tasolla, EU:n tuella, ryhdytty tutkimaan mahdollisuutta rakentaa alueellinen loppusijiotustila, johon sijoitettaisiin monen maan radioaktiiviset jätteet.

Kesäkuussa 2008 EU:n korkeantason työryhmä, joka käsittelee atomivoiman turvallisuutta ja jätehuoltoa julkaisi lehdistötiedotteen, jossa kerrottiin 27 jäsenmaan ydinturvallisuusviranomaisten päässeen yhteisymmärrykseen lujittaakseen edelleen ydinturvallisuus- ja ydinjätehuollon yhteistyötä EU:ssa.

Eurooppalainen SAPIERR –yhteistyöprojekti (Support Action on a Pilot Initiative for European Regional Repositories) aloitettiin vuonna 2002. Sen tavoitteena on löytää ylikansallisia loppusijoitusratkaisuja radioaktiivisille jätteille. Projektiin osallistuu 21 maata. Suomi ja Ruotsi, jossa loppusijoitussuunnitelmat ovat edenneet pisimmälle Euroopassa eivät osallistu projektiin kuten ei myöskään Ranska ja Saksa. Tavoitteena on kuitenkin saada kaikki EU-maat mukaanyhteistyöhön ja tilanne Suomen kohdalla saattaa kuitenkin muuttua lähiaikoina joko painostuksen tai rahan tarpeen johdosta.

Suomen laki lähtee siitä, että vain suomalainen radioaktiivinen jäte voidaan varastoida ja loppusijoittaa Suomessa.

Kansainvälisten sopimusten mukaan luokitellaan jäte resurssiksi, ja EU-lait puolestaan kieltävät jäsenmaita laatimasta lakeja, jotka rajoittavat tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkumista sisämarkkinoilla.

Per Cramér, EU- ja kansainvälisen oikeuden professori Göteborgin kauppakorkeakoulusta, katsoo, että Ruotsi voidaan pakottaa ottamaan vastaan ydinjätettä EU:sta. Ruotsin EU-jäsenyysneuvotteluissa vuonna 1994 laadittiin pöytäkirjajulistus, joka kieltää ulkomaisen ydinjätteen välivarastoinnin ja loppusijoituksen Ruotsiin. Suomi esitti vastaavanlaisen julistuksen.

Cramér korostaa kuitenkin, että on lievästi sanoen naiivia uskoa, että julistuksella olisi jotain oikeudellista arvoa. Olisi diskriminoivaa kieltää kansallisten etujen vuoksi yksi EU:n pääperiaatteista, nimittäin tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuminen, hän toteaa. Cramérin mielestä olisi ruotsalaisten kannalta tärkeää selvittää tämä oikeudellinen ongelma perusteellisesti, jotta Ruotsi voisi saada edes poliittisen vahvistuksen julistuksen oikeudellisesta arvosta.

Myös Göran Forsberg, Göteborgin yliopiston sosiologi kiinnitti kesäkuussa 2008 Ruotsin radion haastattelussa huomiota siihen, että EU:ssa keskustelu yhteistyöstä liittyen loppusijoitukseen on viime aikoina vilkastunut. Hän on seurannut loppusijoituskeskustelua jo viisitoista vuotta. Hänen tulkintansa on, että asiaa ei tulla hoitamaan direktiiveillä ja pakolla vaan vapaaehtoisyhteistyöllä.

Tilanteessa, jossa OL 3 –projektin kustannukset ovat kaksinkertaistumassa ja jossa ei ole kokonaiskuvaa loppusijoitusprojektin lopullisista kustannuksista saattaa kiusaus olla suuri kattaa raha-aukkoja vastaanottamalla vapaaehtoisesti maksua vastaan korkea-aktiivisia jätteitä muualta. Koska loppusijoitusasia on käsiteltävä yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ja myöskin tulevien sukupolvien etuja ajatellen on kansalaisten ensisijaisen tärkeätä tietää kuka kantaa lopullisen vastuun loppusijoituspäätöksestä;  Suomen poliittiset päättäjät, EU vaiko energiayritysten hämärä harmaa eminenssi?  

Tulevaisuudessa atomivoimayhtiöiden omistussuhteet saattavat helposti johtaa siihen, että tulee olemaan vaikeata määritellä, mikä on loppujen lopuksi suomalaista jätettä. Ulkomaiset energiayhtiöt saattavat tulevaisuudessa olla enemmistöosakkaina suomalaisissa atomivoimayhtiössä, ja puolestaan suomalaiset yhtiöt saattavat omistaa enemmistöosuuksia muiden maiden atomivoimaa tuottavissa energiayhtiöissä.

Naiset Atomivoimaa Vastaan vaatii, että koska vastuu jätteistä Suomen ydinenergialain (990/1987) pykälän 34 mukaan loppujen lopuksi jää valtiolle, eli Suomen kansalaisille, Suomenkin osalta selvitetään perusteellisesti voiko Suomi kieltää ulkomailla syntyneen radioaktiivisen jätteen varastoimisen tai loppusijoittamisen Suomen maaperään. Suomen korkea-aktiivisten jätteiden loppusijoitushanke Olkiluodossa on jäädytettävä kunnes tämä asia on loppuun asti selvitetty ja tulos on saatettu laajasti kansalaisten tietoon.